Tässäpä taas sarjassamme "tapoja käyttää joskus virkattuja pitsejä".

Muistikirjat saivat uudet kannet.

Soodaa, sitruunahappoa, pähkinäöljyä ja hiukan aromiyljyä ja yrttiteetä sekä hitunen vettä. Ja kappas, kylpyporekukkaset muotissa kuivuttuaan ovat valmiita käyttöön. Oih, ne toimi!

Satiininauhasta saa kirjanmerkiksi sopivia kukkia. Pikkuiset napitkin saavat uuden elämän. Pikkunättiä nopeasti.

Olipa kerran farkut. Ja vielä jäikin hyvää kangasta.

Jo pitemmän aikaa olen pähkinyt, miten saisin minipadin, kalenterin ja muistikirjan samaan suojaan. Nyt sen keksin. Kirjankansipahvista kotelo, jonka vuorasin kankaalla ja päällystin osittain nahkalla. Kalalankaista pitsiä vielä kanneksi, ja siinä se nyt olisi.

Samaa pitsiä, kaksi eri tyyliä. Ommeltavat kehykset on käteviä. Ja pussukoiden ompelussa ei turhia mutkia ole. Kun vielä silittäisi saumoja auki, saisi pedantimman näköistä jälkeä. Mutta käyttöön nämä on menossa, joten siinä sitten oikeavat.

Kaapissa oli vielä muutama valkoinen kahvisuodatin pussi. Muistin, että näistä on tehty ruusuja. Siispä kaivoin ohjeen netin sovereistä. Alunperin kaavat on hahmotellut Martha Stewart. Ja tulihan siitä hieno!

Sadetihkuisen päivän virkistykseksi aloin kehitellä tölkkiklipuista kevätkukkasia. Näillä voi koristella laukkua, jakun kaulusta, verhoja,... Mielikuvitushan näissä muodoissa on rajana. Tavoitteena on, että täsmälleen samanlaisia ei tule.

Sukupolvien yhteistyötä. Isoöitini on tehnyt tämän kellon puuosat ja koristukset yli 20 vuotta sitten. Ajan saatossa se on hiukan haalistunut, joten päätin kokeilla tuunausta. Virkkasin siihen uuden kellotaulun. Ja niin kello jälleen käy.

Puutyöt.. ne on asia, joissa tarvitsen vielä harjoitusta. Mutta kun on visio ja tarve, niin pakko on yrittää. Nypläystyynyni (joka sekin itsetehty joskus aikaisemmin), kaipasi jalustaa. Sellaista kevyttä ja helposti siirrettävää, jopa kuljetettavaa, joka siis menee tarvittaessa myös pieneen tilaan. On kokoontaittuva. Hain höylättyä puutavaraa, pari saranaa ja öljyvahaa.