Kalevalan päivän kunniaksi pikkunättiä söpöilyä. Pussukan koko on noin 3,5 cm * 6 cm.

Pitsipyörylät, koristenappia ja kullan värinen kehys. Siitä se idea sitten lähti.

Uusi hupi eli sähköisten kirjojen lukulaite Kindle kaipaa suojaa. Itse tekemällä saa sellaiset, kuin sattuu tulemaan :)

Nahkaa ja puuvillakangasta, sekä 3 mm kirjankansipahvia ja liimaa. Harmittavasti käytössä vain valkoista kuminauhaa, joka rikkoo hiukan harmoniaa, mutta täytyy tehdä asialle jotain myöhemmin.

Osui tällainen virkkaustekniikka silmiin, kun jotain ihan muuta etsin.

Pakko oli kokeilla. Pohja on maton alle laitettavaa liukuesteverkkoa ja kuteet vanhoista t-paidoista leikattua kaitaletta. Puinen koukku on nimeltään neulakoukku, koska virkkuukoukun lisäksi siinä on neulansilmä. Täytyy hiukan tekniikkaa vielä kehitellä, mutta eiköhän tällä muutama pannunalunen tule tehtyä ja kulahtaneet t-paidat saavat uuden mahdollisuuden.

Sukkahousukierrätystä. 

Pikkunättiä

Jo toinen ripsiliina sai uuden elämän olkalaukussa. Tällä kertaa koristeeksi löytyi pikkuinen pellavaliina kirppikseltä. Reunapitsi on metritavaraa ja jemma erään kangasliikkeen loppuunmyynnistä. Kesää odotellessa tämänkin kanssa.

Mummo-huivi Haruni (ohje täältä)oli muutaman päivän projekti. Etusomikin joutui varsin lujille. Lanka oli uusi tuttavuus. Villaa ja nokkosta. Kivaa kudottavaa, luistavaa ja ei pistele. Saa nähdä, miten toimii käytössä.

Pingotus oikaisee.

Mutta onhan se hieno valmiina.

Kunnon Martellan tuoli kaipasi vähän tuunausta. Runko on täysin ehjä, vain pintakankaat saaneet pintaansa liimaa, maalia, kyniä,... Siispä verhoilukangas esiin ja hyvä tuli omaan käyttöön.

Lumi on jo lähes sulanut vesisateessa, joten kevättä odotellessa väsäsin avainnauhan perhosista.

Löytyi vihreä virkattu pitsikukkanen. Ja kukkaron kehys ja pala vaaleampaa vihreää kangasta. Yhdessä niistä syntyi tällä kertaa kukkaro.

Lopultakin tämä arviolta 14 vuotta vanha projekti valmistui.

 Alun perin suunnittelin lapselle peitettä, mutta nyt riitti into enää sohvatyynyyn.